Navettabileet
29.02.2024
Meidän virallinen kihlapäivä on siis 21.08.2019 ja meidän syntymäpäiviä/ salakihlajaisia juhlittiin 14.09.2019. Oli maaaaailman hankalin juttu koittaa olla kertomatta kenellekkään etukäteen meidän kihlauksesta, ja periaatteessa onnistuin siinä ihan hyvin. En 100% , mutta yllättävänkin hyvin!
Mun päänsisäiset suunnitelmat kihlajaisten suhteen alkoivat pikkuhiljaa konkretisoitua, ja varsinainen juhlien valmistelu alkoi milläs muullakaan kuin kutsujentekotalkoilla! En tiiä voinko varsinaisesti kuvailla itseäni askartelu-ihmiseksi, mutta oon kyllä ihan 100% SAIN IDEAN NYT TOTEUTAN SEN HETI!!! -ihminen. Harmillisesti mun kyvykkyys toteuttaa näitä suuria neronleimauksia ei aina ihan riitä. En tiiä miten voin edelleenkin yllättyä joka kerta jotain uutta projektia aloitellessani siitä, että musta ei ookkaan edellisen yön aikana maagisesti kuoriutunut ammattitaiteilijaa. Onnekseni tilannetta on usein paikkaamassa mun ystävät, ja todellisen hädän tullessa Teemu. Aina se väittää ettei se aio osallistua yhtään mihinkään mun suunnittelemaan projektiin, mutta mun onneksi se ei oo vielä koskaan onnistunut niitä pakenemaan. Meidän ´syntymäpäiviä´ juhlittiin Vanahalla Navetalla, ja siitä inspiroituneena juhlat kulkivatkin nimellä Navettabileet. Ja tämänkertainen neronleimaukseni olikin siis se, että me tehtäisiin kaikille vieraille eriväriset, ja erinäköiset kutsut, joissa on kaikissa erilainen lehmä. Puhdasta nerokkuutta, eikä yhtään työlästä siis?
Onneksi mulla oli näitä tehdessä pieniä & suuria apulaisia, sillä näistä tuli lopulta ihan tosi hienoja.
Meidän lähipiiriin kuului (ja kuuluu edelleenkin) alaikäisiä lapsia, jotka haluttiin myös kutsua mukaan meidän juhliin. Kaikille vieraille oli kyllä varmasti jo alun alkaenkin tiedossa, että näissä kemuissa viini virtaa, mutta haluttiin vielä erikseen laittaa kutsuihin alaikäisille oma ´vierailuaika.´Sama vierailuaika koski myös mun isovanhempia, jotka sitten kätevästi nappasivat nämä lapset mukaansa lähtiessään kotia kohti. Näin ollen näiden lasten vanhemmat pystyivätkin sitten jatkamaan juhlintaa meidän kanssa aamuun saakka.
Näiden ala- ja yli-ikäisten lisäksi haluttiin, että myös meidän perheet kuulevat kihlauksesta ensimmäisten joukossa. Heidät ohjeistettiinkin saapumaan paikalle hieman muita aiemmin, jotta he kuulisivat uutiset varmasti suoraa meiltä itseltämme. Ilmeisesti kuitenkaan kukaan meidän perheenjäsenistä(kään) ei lopulta ollut yllättynyt meidän kihlauksesta.
Kahviteltiin, höpöteltiin, naurettiin ja syötiin kakkua muita vieraita odotellessamme, ja juuri kun tuntui siltä että jännitys alkoi helpottamaan, rupesi se jälleen kasvamaan sitä mukaan kuin minuuttiviisari kellossa liikkui. Pian päästäisiin kertomaan kihlauksesta kaikille meidän ystäville ja tutuille, kunhan ne vaan ensin saapuisivat paikalle.
Meidän ´vakkarivieraiden´ joukossa on aina ollut monenlaisia syöjiä, ja meidän menyystä löytyikin myös täysin vegaanisia herkkuja.
Jo hyvin varhaisessa vaiheessa juhlien suunnittelua, törmättiin isoon ongelmaan. Meidän juhlatila sijaitsee n.15km päässä Ylivieskan keskustasta, ja sen tulisi olla tyhjä klo. 00.00 mennessä. Navetassa on anniskeluoikeudet, ja suunnitelmissa oli jatkaa porukalla iltaa vielä keskustan baarissa. Kysymys siis kuului: Miten siirretään n.50 alkoholia nauttinutta juhlavierasta ensin keskustasta juhlapaikalle, ja myöhemmin juhlapaikalta takaisin keskustaan?
Mietittiin ensimmäisenä takseja, mutta niitä olisi tarvittu paljon, ja ne olisivat tulleet myös kalliiksi. Mietittiin myös saataisiinko jostain muutama kuski, mutta ajallisesti siinäkään ei olisi ollut mitään järkeä. Ei oltais haluttu myöskään jakaa porukkaa moneen pieneen osaan. Sitten meillä välähti! Mitä jos vuokrattaisiin bussi?
Ruvettiin tutkimaan netistä meidän mahdollisuuksia ja hintoja, ja nopeiden laskutoimitusten jälkeen selvisi, että jos kerätään vierailta 3-5e/ per pää. (kumpikaan ei muista enää tarkkaa summaa) , päästäisiin kulkemaan bussilla ees-taas. Näin siis toimittiin, ja pakko kyllä sanoa, että ideana se oli varsin nerokas. Kaikin puolin kätevä ja edullinen, ja kyllähän oma bilebussi toi mukanaan oman erityisen tunnelmankin.
Bussikyydityksen avulla saatiin myös kätevästi (lähes) kaikki loput vieraat paikalle samanaikaisesti. Odotettiin rauhassa, että suunnilleen kaikki vieraat pääsivät ensin bussista ulos, ja sitten hypättiin oven takaa esiin sormukset sormissa. (Mahdollisesti tähän liittyi myös huutoa, kiljumista, naurua ja pomppimista lähimpien ystävien kaulaan) Saatiin osaksemme valtava määrä rakkautta ja onnitteluja. Ilta oli aivan huikean ihana, ja uskon että meidän Navettabileet olivat kaikille osallisille monella tapaa ikimuistoiset.
Meidän kihlajaissa oli tarjolla myös alkoholillista & alkoholitonta boolia. Niitä varten koristeltiin myös mukeja sillä ajatuksella, että mahdollisesti ei tarvitsisi ottaa joka kerralla uutta. (jos sattuisi vaikka muistamaan mitä omassa mukissa luki..)
Meillä oli juhlissa myös ohjelmaa. Askarreltiin kutsujen lisäksi kaikille myös ´Mira vai Teemu´ - äänestyskortit, ja pelattiin niiden avulla tietovisaa meistä. Kaikkiin kysymyksiin oli siis vastauksena jompi kumpi meistä, ja vieraiden tehtävänä oli nostaa ilmaan aina oikea naama. (tätä pystyi pelaamaan myös juomapelinä: väärä vastaus = huikka) Tämä tietovisa oli siis ikään kuin käänteinen versio häiden perinteisestä kenkäleikistä. Tässä olisikin varsin hyvä idea jonkun sellaisen häihin, joka haluaa jotain ohjelmaa, mutta ei välttämättä halua itse olla huomion keskipisteenä vastailemassa kiusallisiin kysymyksiin. Tää toimi tosi hyvin n. 50 vieraan kanssa, ja uskon että toimisi helposti myös vielä isommallakin porukalla.
Peli oli kaikkien vieraidenkin mielestä menestys, ja monen mielestä meillä oli liian vähän kysymyksiä.
Näistä Navettabileistä jäi päällimmäisenä mieleen hauska ja rakkaudentäyteinen ilta. Vuodet on jo vierineet ja aika kullannut kaikki loputkin muistot, enkä enää muuttaisi mitään näistä meidän jo menneistä juhlista. Jos joku juttu ei olis mennyt just niinkuin meni, ei meidän juhlat ois olleet niin ihanat ja ikimuistoiset.
Nyt häitä suunnitellessa oon kuitenkin koittanut palata näihin juhliin vähän erilaisella näkökulmalla. Oon koittanut kaivella esiin kaikki semmoset pienetkin jutut joista voisin ottaa oppia meidän tuleviin häihin! Meidän Navettabileet oli kuitenkin meidän ekat isot juhlat, jotka omalla tavallaan muistuttikin hyvin paljon hääjuhlia. Haluan meidän häistä vieläkin onnistuneemmat ja ikimuistoisemmat juhlat, ja yritinkin miettiä mitä kaikkea voitaisiin ottaa opiksi meidän kihlajaisten järjestämisestä ja itse juhlapäivästä. Kaikkeen (ja kaikkiin) ei tietystikkään voi vaikuttaa tai varautua, mutta ainakin nämä asiat aion tehdä/suunnitella toisin meidän häissä:
1. Luottohenkilöt & selkeä työnjako:
Sen enempää nimiä mainitsematta, yksi vieraista oli nakitettu täyttämään illan aikana boolikulhoja, sekä muita tarjoiluastioita sitä mukaan kun herkut hupenee. Tämä kyseinen vieras oli kuitenkin jo melko varhaisessa vaiheessa iltaa suhteellisen hyvässä huppelissa. Kun omin jaloin kävely ei enää tältä vieraalta onnistunut, eivät luonnollisesti onnistuneet pyydetyt hommatkaan. Näin ollen, jouduinkin siis itse hoitamaan nämä täytöt kesken juhlien. Eihän se lopulta iso homma ollut, mutta silloin se tympäsi, kun asiasta oltiin jo etukäteen sovittu. Vieras kärsi kuitenkin rangaistuksensa jo samana iltana, kun ei sattuneesta syystä päässyt enää muiden mukana keskustan baariin sisälle.
Ratkaisu = Varmista, että apulaisen jälkeen on apulainen, jonka jälkeen on apulainen, jonka jälkeen on mielellään edelleen apulainen, jotka kaikki tietävät edes suunnilleen mitä pitää tehdä ja milloin. Näin varmistat, ettet joudu itse paikkaamaan tilannetta kesken juhlien jos jotain sattuu. Paremmalla suunnittelulla oltaisiin tästäkin tilanteesta selvitty ilman tuota hetkellistä harmitusta, ja eihän sitä voi koskaan tietää, vaikka hääpäivänä kaksi kaasoa törmäisi toisiinsa ja molemmilta murtuisi vasen jalka!
2. Suolainen & makea tarjottava:
Meidän juhlissa oli tarjolla täytekakkua, suklaapiirakkaa, pitsaa, irtokarkkeja ja sipsiä. Ennen kuin baari aukesi, juotiin porukalla kakkukahveja useampaan kertaan, ja makeat herkut tekivät hyvin kauppansa. Myöhemmin alkoholijuomien kylkiäisenä menikin pääasiassa vaan pitsaa ja sipsejä, joten lopulta kaikkia makeita herkkuja jäikin paljon enemmän yli kuin suolaisia.
Ratkaisu = Tästä viisastuneena ajateltiinkin, että iltapalan yhteyteen ei tehdä/tarjoilla ainakaan erikseen mitään makeaa. Karkkibuffa on meillä vielä mietinnässä, ja mahdollisia kahvittelun ´jämiä´ saisi tietysti halutessaan syödä, mutta iltapala tulee olemaan pääasiassa vaan jotain suolaista herkkua.
3. Valokuvaus:
Mää en vaan ymmärrä miten se on aina mahdollista, että aina kun jossain ruvetaan ottamaan ryhmäkuvaa, puolet osallisista katoaa välittömästi paikalta. 3 on just sillon vessassa, 2 röökillä ja 17 naapurin pihakuusessa. Tästä syystä meidän kihlajaisissakaan ei saatu otettua yhtään ryhmäkuvaa, jossa kaikki olis paikalla.
Ratkaisu = Kun suunnitellaan aikatauluja ja ohjelmaa, laitetaan ihan kirjallisesti pöytien ohjelmalappusiin (tai ehkä jo kutsuihin) kaikkien nähtäville se, milloin ja missä otetaan ryhmäkuva. Toivottavasti selkeällä kirjallisella ohjeistuksella saisi paremman osallistumisprosentin ryhmäkuviin, kuin pelkällä huutelulla.
Ps. Oltiin muutama kesä sitten vieraana häissä, jossa ryhmäkuva otettiin heti vihkimisen jälkeen kirkon portailla. Voisi ainakin olettaa, ettei kukaan vieraista ole ehtinyt paeta paikalta siinä ajassa. Ehkä me tehdäänkin samalla tavalla!
4. Silmälasien käyttö:
Mulla on ollu silmälasit yläasteelta asti. En näe kunnolla kauas, ja mulla on melko reippaasti hajataittoa. En oo mitenkään täysin toimintakyvytön ilman mun laseja, mutta en näe esimerkiksi telkkarin tekstitystä sohvalta ilman niitä, ja mulla alkaa myös herkästi särkemään päätä jos en jostain syystä pidä laseja. Vähän ennen meidän kihlajaisia, mun ´ykköslasien´ sanka oli mennyt poikki, eikä niitä saanu korjattua. Piti siis mennä varalaseilla, enkä oikein pitänyt niiden ulkonäöstä. Piilolinssejä en oo koskaan ees koittanu, ja aattelin, että kyllähän se yks ilta menee helposti ilman näkökykyä. No ei mennyt, eikä tästä kokeilusta seurannut muuta kuin se hirvee päänsärky, ja jossain kohtaa iltaa ´jouduinkin´ sitten laittamaan lasit takaisin päähän. En ois sillon halunnut myöskään sitä, että mulla on kaikissa kuvissa silmälasit päässä. Nyt jälkeenpäin se kuitenkin tuntuu typerältä, ja kuvia katsellessa en ees näytä itseltäni. Jos mulla on muutenkin lähtökohtaisesti aina lasit päässä, miksi en pitäis niitä mun kihlajaissakin, saati sitten hääpäivänä? Ehkä oon tässä vuosien varrella kasvanut ja viisastunut ainakin jonkun verran, sillä nyt haluan näyttää mun hääpäivänä parhaalta versiolta itsestäni, enkä ihan joltain toiselta. Paras minä on näkökykyinen minä, ja siksi pidän hyvillä mielin silmälaseja päässä koko meidän hääpäivä ajan.
Toisessa kuvassa ilman laseja, ja toisessa lasien kanssa. Molemmissa onnellinen näistä ihanista tyypeistä!
