Kihlaus
19.2.2024
Ollaan siis Teemun kanssa molemmat Ylivieskasta kotoisin. Siellä me kasvettiin, käytiin peruskoulu, tutustuttiin ja myöhemmin rakastuttiin. Vaikka asutaankin nykyään Oulussa, käydään edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti siellä suunnilla, koska osa meidän ystävistä ja esimerkiksi meidän molempien vanhemmat asustelee siellä edelleen.
Ollaan käyty Teemun kanssa eri ala-asteet, ja ylä-asteella oltiin vain vuosi yhtäaikaa. Molempien onneksi, kumpikaan ei kyllä muista toista siltä yhteiseltä vuodelta ollenkaan, koska nätisti muotoiltuna ne ei ehkä olleet ulkonäöllisesti meidän(kään) parhaita vuosia.
Kuvissa: minä, Teemu & ystävä yläasteella:
Mun kanssa samalla luokalla koko peruskoulun ajan oli maailman paras punapää nimeltä Heta. Vuosien varrella ollaan koettu paljon yhdessä, ja vaikka nykyään ei enää niin usein nähdäkkään, tuntuu että meillä juttu jatkuu aina siitä, mihin se viimeksi on jäänyt.
Hetalla on myös aivan ihana perhe. Niillä oli iso navetta, jossa sen molemmat vanhemmat työskenteli, ja sen vuoksi ne olikin ´aina kotona´. Hetalla on myös useampi sisarus, ja senkin vuoksi olin jo pienenä kateellinen Hetalle siitä, ettei sen tarvitse olla koskaan yksin. Ei kaikki oo varmasti niilläkään aina niin helppoa ollut, mutta mun silmissä ne tulee aina olemaan yks hienoimmista perheistä, jonka kanssa oon saanut aikaani viettää.
Vuodet vieri, ja jossain kohtaa joku tästä Päivärinnan perheestä sai nerokkaan ajatuksen. Niiden pihapiirissä oli myös toinen, vanhempi navetta, josta saisi tehtyä ihan valtavan hienon juhlatilan! Navetta myllättiinkin kokonaan uuteen uskoon, ja pian Vanahan Navetan ovet avautuivatkin jo janoiselle kansalle. Päivärinnan perhe pyöritti pääasiassa omalla porukallaan näitä Vanahan Navetan juhlapäiviä, mutta onnekseni määkin oon päässyt jo useamman kerran niihin osalliseksi. Ensimmäisillä kerroilla kun Vanaha Navetta oli auki, myytiin Hetan kanssa ovella sisäänpääsylippuja. Pian Navetan baari-illat olivatkin jo niin suosittuja, ettei lipunmyyntiä enää tarvittu. Ennakkoliput revittiin niin sukkelaan käsistä, että ilta oli jo hyvissä ajoin ennen pääpäivää loppuunmyyty. Tunnelma Navetassa oli aina ihan mieletön. Kaikilla tuntui olevan aina hauskaa ja tunnelma oli samaan aikaan hyvin rento ja juhlava. Ne oli sellaiset koko kylän yhteiset karkelot.
Kuvat napattu Vanahan Navetan nettisivuilta (niitä on siellä myös lisää!)
Kesän lopussa Vanahan Navetan baari-illat jäivät odottelemaan seuraavaa kevättä, ja uutta laidunkautta odotellessa Navetan sai halutessaan varata juhlatilaksi omaan käyttöönsä. Siitä se ajatus sitten lähti. Ollaan järjestetty Teemun kanssa joka vuosi yhteiset synttärit, kun meidän syntymäpäivät on sopivasti niin lähellä toisiaan. ( T 08.09 & M 12.09 ) Varattiin Vanaha Navetta meidän käyttöön, ja ryhdyttiin suunnittelemaan. Nyt meillä oli kerrankin suuri ja upea juhlatila käytössä, joten ajateltiin järjestää vuosisadan synttärikemut! Suunniteltiin vieraslistaa, ruokia ja juomia, sekä erilaista ohjelmaa. Koko homma tuntui vaan kasvavan kokoajan suuremmaksi.
Siinä kutsukortteja väsätessäni pysähdyin miettimään juhlien teemaa vielä kerran. Oltiin siinä vaiheessa seurusteltu Teemun kanssa jo melkein viisi vuotta, ja kihloista ja naimisiinmenosta oli ollut puhetta jo useampaankin kertaan. Juhliin oli silloin aikaa vielä muutama kuukausi, ja päätinkin sitten ehdottaa Teemulle, että pidettäisiinkö sittenkin syntymäpäivien sijaan kihlajaiset? Teemun vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ´Pidetään.´
Vedin välittömästi hätäjarrusta ja peruin kaikki puheeni, sillä Teemun vastaus yllätti minut ihan täysin. En ollut ehtinyt miettiä koko kihlajais-asiaa päässäni vielä näin pitkälle, mutta ajattelin, että eihän näin isoa asiaa voisi hoitaa näin ohimennen. Sovittiin siis, että kihlajaiset pidetään salaisuutena kaikilta vierailta, ja virallisempi kosinta tapahtuu Teemun suunnittelemana ennen meidän kihlajaisia.
Teemu otti koko kosinta-asian tyylilleen uskollisena tyynen rauhallisesti, ja minä puolestani (omalle tyylilleni uskollisena..) kävelin tulisilla hiilillä ja henkeä pidätellen useamman viikon.
Kihlajaiset lähestyivät kovaa kyytiä, ja Teemu polvistui ainoastaan solmiakseen kengännauhojaan. Alkoi epäilyttää - jälleen.
´Haluaakohan se edes mun kanssa naimisiin?´
´Pakotanko mää nyt sen kosimaan mua, vaikka se ei oikeesti ees halua?´
´Tajusko se nyt, että ei se ees halua olla mun kans?´
Elämä jatkui mun murheista huolimatta tavalliseen tapaansa. Siihen aikaan olin töissä Ylivieskan Rose-Grillillä, ja saavuin iltavuoron jälkeen väsyneenä ja rasvanhajuisena kotiin. Vaihdettiin Teemun kanssa tavalliseen tapaan kuulumisia, ja kokosin samalla itselleni ruisleipää iltapalaksi. Istahdin pöydän ääreen syömään, ja Teemu nousi samalla hetkellä ylös sohvalta. Ajattelin ohimennen, että Huoh. Nyt se tulee noolaamaan mun valmista leipää, mutta ei äsken sanonut mitään, kun olisin voinut tehdä sille oman.
Teemu antoi kuitenkin mulle vaan pusun, haukkasin mun leivästä ja seuraavassa hetkessä meinasinkin jo tukehtua. Teemu oli polvistunut, ja kysyi multa, että haluanko mennä sen kanssa naimisiin? Vastausta se joutui kuitenkin tovin odottelemaan, sillä mun täytyi ensin yrittää selviytyä hengissä siitä suupalasta, jonka olin juuri vetänyt ihan kunnolla henkeen. Kyynelten ja ikuisuuden kestäneen yskimisen lomasta sain kuitenkin soperrettua vastauksen: Haluan. Oon aina halunnut.
Mua usein ärsyttää, jos ja kun semmoset kaikkien tuntemat kliseet osoittautuu oikeiksi. Tämä oli kuitenkin taas yksi niistä kerroista.´ Don´t wait for the perfect moment. Take the moment and make it perfect.´ Sain kokea mun unelmien kosinnan. En uskonut, että se voisi enää tulla yllätyksenä, mutta sitä se todellakin oli. En ollut voinut valmistautua siihen mitenkään, ja kaikki meni niinkuin Teemu oli sen suunnitellut. Mää kelpasin sille ihan vaan semmosena kun mää oon. Likaisilla hiuksilla, väsyneenä ja haisten makkaraperunoille. Silti se halus minut.
Teemu oli ajanut mun työvuoron aikana Ylivieska-Oulu-Ylivieska -välin vain hakeakseen mulle sen aiemmin valitseman ja tilaaman kihlasormuksen. Olin tietysti itsekkin etsinyt netistä kuvia mun unelmien sormuksesta, mutta mikään ei oikein tuntunut siltä. Mun on edelleenkin hankala uskoa, että Teemu onnistui sormuksen valinnassa niin hyvin. En tiennyt itsekkään mitä haluan, mutta Teemu onneksi tiesi.
Meidän kihlajaiset oli jo ihan nurkan takana, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin hankkia Teemullekkin sormus. Juhlissa saatiin sitten ´yllätettyä´ kaikki osallistujat niin, että oltiin sormuksien kera ovella ottamassa vieraita vastaan.
Viimeiset hetket käsillä ennen vieraiden saapumista, ja kihlauksen julkistamista.
Ps. Aattelin ensin, että kirjoitan tähän samaan syssyyn meidän kihlajaisistakin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa niistä ihan oman postauksen. Meidän kihlajaisissa oli n.50 meidän ystävää ja sukulaista, ja aattelin, että voisin sitten myöhemmin kertoa siitäkin, mitä aion niiden juhlien perusteella (ja niistä juhlista viisastuneena) tehdä toisin meidän häissä.
Tein meidän hääjutuille myös oman instagramin @ripariromanssi. Höpöttelen sinne tässä matkan varrella meidän kuulumisia, niin jos kovasti kiinnostaa seurailla meidän matkaa alttarille niin sitäkin kannattaa vilkuilla!