14kk häihin
7.5.2024
Vaikka itse pääpäivään onkin vielä reippaasti matkaa, on meidän suunnitelmat jo tosi hyvällä mallilla! Hääparin asuja lukuunottamatta tuntuukin, että meillä on nyt jo sen verran homma hanskassa, että saataisiin näillä jo tähän mennessä hoidetuilla jutuilla varsin mainio hääjuhla järjestettyä. Vihkikirkko ja juhlapaikka on varattu, valokuvaaja on varattu, kampaaja varattu, kukkakauppa "varattu" , ohjelmaa suunniteltu ja vieraslistakin (vihdoin!!) (lähes!!) lukkoonlyöty.
Yksityiskohdissa meillä riittää vielä viilattavaa ja mun mieli muuttuu edelleen (onneksi vaan ei-lukkoonlyödyistä asioista) lähes päivittäin. Olin esimerkiksi mielessäni jo vuosia sitten suunnitellut meidän häille sopivat teemavärit, mutta nyt oonkin kallistunut ihan eri suuntaan. Ja siis totuttuun tyyliin nämä teemavärit ei oo luonnollisesti lähelläkään toisiaan, eikä siis mitenkään "sekoteltavissa". Sulhanen on värienkin suhteen rennonletkeällä "kaikki käy" -asenteella, joten mulla on lopulta aika vapaat kädet tässä suunnittelussa, ja varsinkin niissä pienemmissä yksityiskohdissa. Vähän kyllä pelottaa, että missä kohtaa tuo joojoo-mies vetää esiin sen kortin, että hän haluaa päättää jotain itse, kun mää oon "päättänyt kaiken muun". Sen päätösvallan aion kyllä hänelle suoda, (koska yritän muistaa että nää on myös Teemun häät..) mutta sormet ristissä toivon että että se joku tulee sitten olemaan jotain järkevää, eikä esimerkiksi "vuokrataan pihasauna ja saunotaan poikien kans ruokailun jälkeen 5h" -tyyppinen neronleimaus. Onneksi niitä värejä ja Teemun tulevia mielitekojakin ehtii vielä hyvin makustella ja pyöritellä, mutta haluaisin kyllä, että meidän häiden tuleva teema tulisi näkymään jossain määrin jo meidän kutsuissakin.
... Ja kutsuista puheenollen, tällä hetkellä mua ärsyttää tässä suunnittelussa eniten se, että tää kutsu- asia ei etene. Ja se ei etene, koska se lepää tällä hetkellä täysin tämän edellämainitun leppoisan ja stressittömän sulhasen harteilla.
Rennonletkeä sulhanen
Meidän pitäisi siis saada tulostettua testiversio kutsuun tulevasta kuvasta, jotta nähtäisiin onnistuuko sen kuvan käyttäminen ylipäänsä. Mulla ei oo mitään pääsyä tulostimelle, ja kun Teemu on tulostimen kanssa tekemisissä, ei se joko "muista" tai "ehdi" ruveta sitä tulostelemaan. Meillähän ei edelleenkään ole asian kanssa kiire, (koska me lähetetään kutsut aikaisintaan elokuussa) mutta henkilökohtaisesti mulla on! Oon ihan älyttömän kärsimätön muutenkin, mutta se kyllä vielä ikävästi korostuu aina tämmösissä asioissa, mistä oon ihan super-innoissani. Mun motto onkin: KAIKKIMULLEHETINYT. kii tos.
Jotenkin se vaan tuntuu siltä, että sitten kun pääsee konkreettisesti niihin kutsuihin käsiksi, tulis tästä kaikesta jotenkin enemmän totta. Niin paljon tapahtuu kuitenkin vaan mun pään sisällä ja suunnitteluvihossa, että ei sitä naimisiinmenoa aina usko ees todeksi. Kaikesta vaan haaveillaan, mietitään, jotain ehkä varataankin, mutta kuitenkaan näin aikaisessa vaiheessa ei ihan hirveesti oo mitään semmosia asioita mitä vois kirjaimellisesti hypistellä tai nähdä omin silmin. Se on jotenkin hassua, miten paljon ajatukset pyörii häiden ympärillä, mutta samalla kaikki tuntuu ihan unelta. Samalla kaipaisi jotain pientä (positiivista) herättelyä ja tehtävälistan raksien ruksimista, mutta samalla ei haluais ikinä saada kaikkea valmiiksi ja puhkaista tätä ihanaa hääkuplaa. Tää on kuitenkin tarkoitus kokea vain kerran elämässä.
Muutama viikko sitten saatiin kuitenkin laittaa taas yksi raksi ruutuun, kun löydettiin meidän tarpeisiin sopiva kukkakauppa. Valinta oli oikeestaan ihan super helppo, koska sen ratkaisi täysin: (rumpujen pärinää ratatatatatatta) hinta. Koska oon S-ryhmällä töissä, saan S-ryhmän alle kuuluvista yrityksistä erilaisia alennuksia. Yksi niistä S-ryhmän alaisista sattuu erittäin kätevästi olemaan Oulun Valkeassa sijaitseva Herkun kukka. Me saadaan siis meidän hääkukista -15% alennus, ja ajateltiin että ei me ainakaan sen parempaa tarjousta tulla mistään löytämään. Tehtiinkin siis sen enempää empimättä kukkavaraus meidän hääviikonlopulle, ja se olikin sitten sillä selvä. Sovittiin myös, että pidetään kukkakaupan kanssa hääkukkiin liittyen palaveria ensivuoden puolella, mutta ajattelin että voitaisiin elokuussa käydä katselemassa sen hetken sesonkikukkia. Saataisiin sitten jo hyvissä ajoin käsitys siitä, minkälaisia kukkia ja kukkalajeja meillä on mahdollisuus valita meidän hääkukiksi. Kukkien määrä tarkentuu myös myöhemmin budjetin tarkentuessa, mutta meille ne "pakolliset" kukat tulee olemaan ainakin morsiuskimppu, heittokimppu sekä sulhasen viehe. Mietinnässä on myös vieheet bestmaneille, pöytäkoristeet sekä ruokapöydän kukka-asetelma. Kaasojen rannekukat ei tunnu meistä kovin tarpeellisilta, tai varsinkaan käytännöllisiltä, sillä meistä ei kyllä kumpikaan jaksa uskoa että ne pysyisivät kovin pitkään ehjinä. Kaasoilla tulee olemaan myös meidän hääpäivänä kädet niin täynnä töitä, ettei niihin kukkia edes mahdu (heheheheeh)
Tänään haluaisin ehkä tän tyylisen kimpun. Kuva napattu kukkakeskus kaupin nettisivulta.
Meidän menyy on myös kovasti mietinnässä, mutta sen verran ollaan päästy jo yhteisymmärrykseen, että pääruokana meillä tulee olemaan sekä liha, että kasvisruoka. Me ollaan Teemun kanssa lähes kirjaimellisesti kaikkiruokaisia, mutta meidän vieraslistalta löytyy useampi kasvissyöjä, pari vegaania, sekä muutama "en aina syö lihaa, mutta en etukäteen tiedä milloin" -ruokailijaa, joten ajateltiin että olisi paljon mukavampi tarjota suoraa liharuuan ohessa tasavertainen kasvisvaihtoehto, kuin 10 lautasta "erityisruokavaliota". Ajateltiin myös, että jos joskus päästään sopuun siitä mitä me tarjotaan vieraille, esitellään meidän pääruuat jo kutsussa. Näin ollen jokainen vieras saa ilmottautumisen yhteydessä valita oman pääruokansa ihan oman mielensä mukaan.
Pääruuan kanssa tarjottavat lisukkeet tulee mahdollisesti ruuasta riippuen olemaan liha -ja kasvisruualla samat, mutta vegaaniruuat tuottavat meille ehdottomasti eniten päänvaivaa. Useimmat meidän kasvissyöjäystävistä nimittäin elää pelkästään juustolla, ja henkilökohtaisesti munkin olis hankalinta luopua kokonaan kaikista ihanista juustoista, joita meidän menu voisi mahdollisesti sisältää. Haaveilen myös kovasti kermaperunoista, ja nekään ei (luonnollisestikkaan) vegaaniruokavalioon kuulu.
Huomaan myös miettiväni huomattavasti enemmän tätä 10 varman kasvisvegaaniruokailijan ruokailua, kuin sen enemmistö 90, joka valitsee todennäköisesti sen lihavaihtoehdon. Haluaisin vaan että kaikille vieraille löytyisi oikeesti mieleistä syötävää, ja koska en itse noudata kasvis/vegaaniruokavaliota, tuntuu hankalalta tehdä päätöksiä ruuan suhteen "jonkun puolesta". Ja se tuntuu samalla myös ihan hölmöltä, koska samalla tavallahan me päätetään mielivaltaisesti se meidän liharuokakin meidän lihansyöjävieraiden puolesta. Jostain syystä sen päätöksen tekeminen taas ei ajatuksen tasolla oo mulle läheskään yhtä hankalaa.
Paras ratkaisu tähän vegaani-asiaan (ja ehkä myös kasvisruoka-asiaan) lienee kuitenkin se, että kysytään suoraan itse vegaaneilta heidän ruokatoiveistaan, ja mietitään sitten yhdessä heidän, sekä cateringin kanssa mikä olisi meille paras kokonaisuus, ja minkälainen menu meille on ylipäänsä mahdollista toteuttaa. Lopullisen menun sisältöön vaikuttaa kuitenkin meidän mielitekojen ja vieraiden erityisruokavalioiden lisäksi erilaiset allergeenit, sesonkituotteet ja ruuan hinta ylipäänsä. Harmittaa jo etukäteen ajatella, miten paljon raha oikeasti vaikuttaa tähänkin asiaan, vaikka ei meillä tarkoitus oo seteleitä syödä. Se on kuitenkin ihan faktaa, että mitä useampaa erilaista ruokalajia on tarjolla, sitä enemmän niitä maistellaan, sitä enemmän niitä sitten menee, ja sitä enemmän se ruokailu sitten lopulta maksaa. Pyritään siis siihen, että keksittäisiin mahdollisimman paljon semmosia ruokia, mitä mahdollisimman moni haluaisi ja voisi mielellään syödä, ja mitä voisi valmistaa kerralla isomman erän.
Ainakin alkuruoka lienee helppo järjestää vegaanisena vaikka kaikille (ajateltiin ainakin salaatteja), mutta kakku ja mahdollinen jälkkäri tuottaa sitten taas omat haasteensa. Mää nimittäin rakastan suklaata, ja Teemu haluaa ehdottomasti mansikkakermakakun. Samoin meitä mietityttää karkit ja juomat, mahdolliset syötävät palkinnot ja illan hämärtyessä tarjottava iltapala. On oikeesti käsittämätöntä miten kaikessa "ei lihaisassa" elintarvikkeessakin tuntuu aina olevan jotain eläinperäistä. Aina löytyy E-koodiluettelosta vähintään joku eläinperäinen väriaine, pikku tilkka maitoa tai puolikas majava. Vegaanisen ruokavalion noudattaminen vaatii kyllä yllättävän paljon ajatustyötä, ja nostankin hattua kaikille heille, jotka näkevät mahdollisesti päivittäin vaivaa näiden asioiden tarkisteluun ja sisällysluetteloiden selailemiseen.
Tää koko menu-suunnittelu on kyllä yhtä suurta jonglööraamista omien toiveiden, budjetin, vieraiden ruokarajoitteiden ja oman arvomaailman pohtimisen välillä. Ja sitten pitäis vielä miettiä sitäkin, mitä meidän omat ja häävieraiden lapset syö? Syökö ne täysin samoja ruokia kuin aikuiset? Vai nakkeja? Vai kenties vegenakkeja? Tää koko ruoka-asia tuntuu jo jotenkin niin kamalan hankalalta, että oon varmaan vaan jo humaltunut vallasta, kun saan vaikuttaa näin isosti 100 ihmisen päivän (lähes) kaikkiin aterioihin. On myös kamalan hankalaa yrittää miellyttää kaikkia 100 vierasta 100 prosenttisesti, mutta tahtomattani yritän kokoajan pyrkiä juuri siihen. Jotain hyvää me tullaan kuitenkin ihan varmasti syömään, ja vähän kyllä jännittää itseäkin että mitä se lopulta tulee olemaan. Kaikki on hyvin epävarmaa, paitsi se että Teemu haluaa pihvin. Kypsänä.
Teemu ja pihvi vuonna 2016