Hunnulla vai ilman?
Nykyään huntua käytetään asusteena kruunaamaan kokonaisuutta tai romanttisena kuvausrekvisiittana hääkuvissa. Alunperin morsiushuntu on kuitenkin symboloinut neitsyyttä, ja sen uskottiin suojaavan morsianta pahoilta hengiltä.
Morsiushuntu jakaa vahvasti mielipiteitä. Osalle huntu on ehdoton, ja osa taas ei voi kuvitellakkaan käyttävänsä huntua. Suurinosa hunnun valitsevista pitää sitä vihkimisen ajan ja valokuvauksissa, mutta ottaa sen sitten kokonaan pois tai vaihtaa esimerkiksi hiuskoruun tai hiuskukkaan.
Huntua kannattaa hääpuvun sovituksen yhteydessä kuitenkin ehdottomasti kokeilla. Useimmiten huomaa aika nopeasti onko huntu oma juttu vai ei. Kokonaisuutta ajatellen kannataa ensin valita puku, ja sen jälkeen kokeilla erilaisia huntuja. Nykyään valikoimaa löytyy laidasta laitaan. On pitkää, lyhyttä, kerrostettuja, pitsisiä, koristeltuja ja ihan klassisia. Tällä hetkellä suositaan eniten klassista pitkää morsiushuntua. Huntua kannattaa hyödyntää myös kuvausrekvisiitaksi. Asettelemalla ja levittelemällä huntua eri asentoihin, saatte näyttävyyttä kuviinne.
Hunnun kiinnitys riippuu paljon siitä aiotko pitää sitä koko päivän, vai haluatko ottaa sen jossakin välissä pois. Myös kampaus vaikuttaa kiinnitykseen. Hunnun voi kiinnittää huntukammalla, tai pinneillä. Kampauksesi päätettyä kannattaa kysyä kiinnitysvinkkejä kampaajaltasi. Jos haluamassasi hunnussa ei ole valmiiksi kampaa, voit kysellä hääpukuliikkeistä tai korukaupoista ylimääräistä.
Huntua valitessa kannattaa keskittyä myös sen kankaaseen. Mitä laadukkaampi tylli on, sitä pehmeämmin se laskeutuu ja se ei myöskään rypisty niin helposti kuin kovempi huntutylli.
Jos haaveilet pitkästä hunnusta, muista ottaa huomioon vihkipaikan lattia ja laahuksesi pituus. Jos vihkipaikalla on esimerkiksi karhea lattiamatto, huntu tarrautuu siihen ikävästi. Hunnun pituus kannattaa valita niin, että se pääsee ”lepäämään” laahuksesi päällä jolloin hunnun paino ei tunnu kampauksessasi. Jos puolestaan haluat hunnun olevan selkeästi pidempi kuin laahuksesi, harkitse vihkitilaisuuteen hunnulle kantajaa.