Häiden perinteet pt.1
Naimisiinmenoon liittyy monia perinteitä, ja jos on luottaminen Facebookin hääryhmien keskusteluihin, niin hääperinteet jakavat paljon mielipiteitä. Toisten mielestä hääperinteet ovat hauskoja ja toiset taas eivät halua niitä omiin häihinsä ollenkaan. Jos hääperinteiden alkuperiä lähtee selvittämään, voi jopa järkyttyä, kun selviää, mihin perinteet ovat ennen muinoin liittyneet. Listasin joitain hääperinteitä ja ajattelin tässä ja seuraavassa postauksessa kertoa, mitä mieltä itse olen niistä ja mitä meidän häissämme mahdollisesti tullaan näkemään!
Häitä edeltävä yö erillään
Yksi yleisimmistä perinteistä lienee se, että morsian ja sulhanen viettävät häitä edeltävän yön erillään ja näkevät toisensa vasta kirkossa. Me saamme juhlapaikan käyttöömme jo perjantaina, joten häitä edeltävä päivä menee juhlapaikkaa koristellessa. Tämän jälkeen minä suuntaan kaasojeni kanssa Oulun keskustan tienoille nukkumaan ja Lasse yöpyy mahdollisesti bestmanien kanssa meillä. Minun aamuni tulee alkamaan todella aikaisin, sillä kampaus ja meikki tehdään eri aikoihin. Tähän siis on syynä se, että kampaamossa tarjottiin myös omia meikkauspalveluita, mutta koska minulla oli jo meikkaaja varattuna, meikki pitää tehdä vasta, kun olen kampaamosta päässyt.
Mutta perinnettä “rikkoen”, me emme näe toisiamme vasta alttarilla, vaan otamme tuota ennen first look – ja potrettikuvat! Tähän on muutamakin syy. Ensinnäkin, tiedän että minua (oikeastaan meitä molempia) jännittää ihan älyttömästi ennen vihkimistä, joten se toisen näkeminen ennen alttarille astelemista voi vähän helpottaa jännitystä. Toiseksi, olen ihan älytön itkupilli joten tuo toisen näkeminen voi myös vähän helpottaa sitä, että muutaman pisaran sijasta itkisin meikit pilalle heti alttarille kävellessä. Kolmas syy taas on aikataulu- ja liikkumisasiat. Meidän juhlapaikalle on kirkolta noin 10 minuutin ajomatka, mutta koska tällöin on talvi, niin olisi hyvä, että vieraat pääsisivät heti juhlapaikalle eivätkä joutuisi odottamaan. Vaihtoehtoina oli siis, että vieraat menisivät odottelemaan keskenään juhlapaikalle, kun me kävisimme ottamassa kuvia, tai että menemme kaikki yhtä aikaa juhlapaikalle vihkimisen jälkeen ja pääsemme aloittamaan juhlat heti. Päätimme mennä tällä jälkimmäisellä vaihtoehdolla. Se on myös valokuvauksen kannalta hyvä, sillä tammikuussa aurinko laskee jo ennen neljää, joten pystymme ottamaan kuvat päivän valoisimpaan aikaan.
Tölkit ja kengät hääauton perässä
Vaikkemme välttämättä usko pahojen henkien poistoon tölkkien ja muiden romujen aiheuttamalla metelillä, niin mielestäni tämä on myös hauska perinne ja tulee mahdollisesti häissämme käyttöön! Tätä kirjoittaessa tulikin mieleeni, että itse asiassa myös polttareissani kävelimme morsiussaunaan paukuttamalla kattiloita ja kattilankansia ja huusimme “paha pois”, jotta karkoitimme pahat henget hääpäivästä. Mitä minä siis edes murehdin, kun pahat henget on jo näin etukäteen karkoitettu!
Morsiamen luovutus
Ennen muinoin morsiamen isä luovutti tyttärensä omistusoikeuden sulhaselle. Minua ei kyllä omista kukaan, mutta siitä huolimatta halusin isäni saattamaan minut alttarille. Ensinnäkin, minusta se on kaunis ja erityinen tapa, ja toiseksi ehkä sekin rauhoittaa minua, etten joudu kävelemään alttarille yksin. Sulhasen isä on useaan otteeseen vitsaillut morsiuslunnaista, ja äitini on kuumeisesti etsinyt kamelia, jonka voisi sitten häissä antaa sulhasen isälle. Katsotaan, miten asian käy!
Jotain uutta, jotain vanhaa…
Morsiamella tulisi olla vanhan sanonnan mukaan yllään jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Tämä on minusta mukava perinne ja aionkin luultavasti noudattaa sitä. Uusia juttuja minulla tulee olemaan ainakin mekko ja kengät, mutta vanha ja lainattu voisivat olla esimerkiksi joitain koruja tai vaikka häälaukku jos sellaisen haluaa! Sinistä voisi olla pienempänä yksityiskohtana esimerkiksi sormusrasiassa, sukkanauhassa, miksei hääkengissä tai jossain korussakin!
Jatketaan seuraavassa postauksessa siitä, millaisia perinteitä itse hääjuhlassamme saatetaan nähdä!